4. päivän vaellus, Tuiskukuru

Saimme herätä, "Hyvää huomenta, oot Lapissa!"
(Mäkkärin tunnariin sovitetun), laulun saattelemana.

Aamuvalmistelut Kotaköngän laavulla.

Yhdellä ryhmän jäsenistä nousi yöllä kuume, joten suunnitelmiin täytyi tehdä muutoksia.

Päätettiin että opettaja lähtee potilaan ja kahden muun oppilaan kanssa oikaisemaan Suomunruoktulle. Me loppuryhmä pysymme alkuperäisessä suunnitelmassa ja menemme vastuuhenkilön kanssa Tuiskukurulle. Yövymme siellä ja seuraavana päivänä kävelemme Suomunruoktulle, jossa näemme taas toipilas -ryhmän kanssa.

Sydäntä riipivän surullisen koiranpentu katseen saattelemana lähdimme matkaan.

:'(

Otettiin kompassista suunta ja niin neljännen päivän vaelluskoitos pyörähti käyntiin. 

Tuiskukurulle matkaa 7km.

Onneksi jo aika pian havahduimme lähteneemme hieman vika suuntaan.

Ei keretty mennä pahasti pieleen.

Vaellus tuntui edelleen tuskaiselta, varsinkin jos kävelimme kaikki aivan hiljaa. 

Silloin ajatuksen pyörivät joka askeleella vain kehossa tuntuvissa kivuissa ja säryissä. 

Rinkka painoi kuin synti eikä maisemiakaan ehtinyt pysähtymättä ihastella, 

ellei halunnut kompastua joko juuriin tai edellä olevan jalkoihin.

Keksimme kuluttaa aikaamme siinä kävellessä erilaisilla arvaus -leikeillä.

Matkakin meni nopeammin kun kipujen sijaan sitä keskittyikin

miettimään mm. disney- tai salkkari -hahmoja.

Ylemmät ja alemmat rinkankantoluut olivat jo hellänä.
Pidettiin siis pienehkö kartanluku ja rinkankantolihasten hieronta -tauko:

Sitä on päästy ihan kolmen naisen käsittelyyn!

Solisevien purojen vesi oli todella kirkasta ja raikkaan makuista.

Tuiskukurun autiotupa

Osa ryhmästä kävi vielä huiputtamassa viereiset Ampupäät ja osa jäi autiotupaan pelaamaan korttia (häviäjä joutui hieromaan voittajaa!).

Muutama kuva Ampupäiltä: