Vaellus, Herajärvenkierros Kolilla

Torstaina lähdimme Kolin kansallispuistoon vaeltamaan teatteriryhmän kanssa.

Klo 11 aikoihin hypättiin bussiin koulun pihasta.

Ensimmäisen vaelluspäivän reitti näytti kutakuinkin tältä:

Aluksi reitin sanottiin olevan n. 16 km, mutta iltasella vaelluksen päätteeksi kuulin puhetta että se olikin 17-20 km?

Bussimatkalla poikkesimme Kiviniemen Matkailutilalla ja jätimme yöpymistarvikkeet sinne (makuupussit, makuualustat, saunakamppeet yms.).

Mukaan vaellukselle riitti siis vain pienehkö päiväreppu.

Bussi jätti meidät alas Luontokeskus Ukon parkkipaikalle ja kiskohissillä nousimme yläpihalle.

Luontokeskuksen yläpihalla

Kapusimme heti alkuun melkoisesti sykettä nostavan portaikon ja nousimme Ukko-Kolin huipulle.

Huipulta avautui mielettömät maisemat Pieliselle (yksi Suomen kansallismaisemista).

Teli -ryhmä!

Ukko-Kolin huipulta lähtiessä porukka jakautui sekalaisiin hieman pienempiin ryhmiin. Sääntönä oli että ryhmässä on oltava vähintään 3 henkilöä. Nopeimmat painelivat edellä. Keskipaikkeilla ja viimeisenä tulevilla oli mukanaan ensiapu -laukut.

Fiilis hyvä!

Varsinkin alkuosassa matkaa oli vaativia ja paikoin melko jyrkkiä nousuja vaarojen huipuille.
Huipuilla oli kyllä kelpo maisemat evästelylle.

Seuraavat kuvat taitavat olla Mäkrän seutuvilta:

Välillä huipuilta laskeuduttiin syvälle metsän siimekseen ja sieltä taas uuteen nousuun.

Havukanaholta

Meidän Teli -ryhmän vanhimmat painelivat hirmuista vauhtia, eikä väsymyksestä/uupumuksesta ollut tietoakaan. Välillä piti toppuutella ES:ää kun tämä huiteli kärjessä mieletöntä vauhtia sauvojensa kanssa.

He kutsuivat itseään entisten nuorten -ryhmäksi ;D

Suositus oli että esim 4km välein kannattaa tankata ja napostella eväitä. 

Ja kiukkusuklaat repussa mukana!

Ja pikku paussi: Tarkastetaan reitti ja nautiskellaan mustikoita.

Takana taas yksi uuvuttavista nousuista. Hyvin jaksaa!

Jauholanvaaran huipulta oli hieno maisema Herajärven suuntaan.

Pitkälammella ryhdyttiin makkaranpaistoon.

Matka jatkuu ja voiton puolella ollaan jo.

ES:ä mennä huiteli taas kärjessä ja meinasi välillä kadota näkyvistä. Ei oikein pysytty perässä, joten jonkinlaisiin toimenpiteisiin oli ryhdyttävä.

Tämä taisi olla sitä tandemsauvakävelyä

Nopeimmat olivat ilmeisesti jo klo 19 aikaan perillä Kiviniemessä.

Klo 20 aurinko teki laskuaan, ilma viileni huomattavasti ja mekin lähestyimme määränpäätä.

Veden ylityksessä käytettiin kahluuvaijeria.

Tai siis kaikki muut käyttivät paitsi Sisko.

Sauna ja ruoka odottivat lämpiminä.
Selvisimme perille ongelmitta reilu 6 tunnin vaellukseltamme.

EA -laukusta oli tarvetta vain muutamalle rakkolaastarille ja mitä nyt hirvikärpäset vähän kiusasivat. Itse pääsin niiden suhteen todella vähällä, punaset hiukset eivät kai ole kovin houkuttelevat.

Joillakin oli ehkä ongelmaa unen saannissa, mutta oma lamppu sammui lähes samantien kun makuupussin sisään kömmin. 

Riihi jossa yövyimme.

_________________________________________________________ 

Aamu koitti hyytävän kylmänä.

Teatterilaiset nukkuivat kuvassa näkyvissä aitoissa

Edellisiltana teatterilaiset tiskasivat, joten oli meidän vuoro herätä valmistelemaan aamupala.

Aamupuuroa ja pannukahvia

Aamupalat syötiin ja tavarat pakattiin.
Klo 9 oltiin jo viimeisellä 5 km vaelluksella. 

Tai no 5 km sen aluksi sanottiin olevan, mutta sittemmin sitä epäiltiin 6-7 km matkaksi.

Eli siis kävelimme Kiviniemen Matkailutilalta muutaman tunnin Ahvenisentielle, mistä bussi otti meidät kyytiinsä ja vei Niittylahden opistolle.

Tällä viimeisen päivän vaelluksella teimme lähempää tuttavuutta kyy käärmeen kanssa, kun Tiia joukon kärjessä meinasi astua sellaisen päälle. Satuin tulemaan Tiian takana, enkä ole varmaan ikinä nähnyt kyytä luonnossa, saatikka niin läheltä. Sihisten se onneksi luikerteli pöpelikköön ja selvittiin säikähdyksellä.

Tällä matkalla hirvikärpäsetkin olivat aktiivisempia. Vaikkakin henkilökohtainen hirvikärpässaldoni jäi silti suhteellisen pieneksi, onneksi.

Vaellus reissu sujui mainiosti ja ryhmähenki on hyvä!

Tämä kahden päivän vaellus oli oikein hyvää lämmittelyä tulevalle viikon mittaiselle syysvaellukselle.
Itsellä ei ollut minkäänlaista kokemusta vastaavasta ja nyt tiedän vähän mitä odottaa.