6. päivän vaellus, Kiilopää ja matka kotiin

 Aamulla pakkasimme kamppeet ja valmistauduimme viimeiselle 15 km taipaleelle!
Suomunruoktulta takaisin Kiilopäälle.

Vaelluskengät painoivat niin kivuliaasti jalkaa, että niillä käveleminen oli mahdotonta.
Vaihdoin ne siis crokseihin! Ja niillähän matka taittui.

Saimme kuulla että toipilaalle on kyyti tulossa ja lähdimme matkaan.

Ensimmäisessä veden ylityksessä oli jännät paikat:

Sieltä tulee meidän potilas

Ruokatauko:

Onneksi tosiaan niitä ulkohuusseja oli pitkin matkaa.
 Täten ainoa kerta kun reissulle mukaan otettu kakkalapio sai
käyttöä, oli tämä "hiekkalaatikko" -leikkihetki.

 Crokseilla kävely sujui ongelmitta, mitä nyt sai varoa ettei nilkka pyörähdä
kivikoissa ja pohkeita hapotti aika pahasti nousuissa :D

Onkohan nämä kuvat Niilanpäältä(?):

Tiku ja taku!

Siellä ainakin näkyy Niilanpään autiotupa

Pieni lepohetki ja kiven heittokisa:
(Jenni pesi kaikki vasemmankäden heitollaan ;))

Määränpää näkyy! Vihdoin sivistyksen pariin!

Jes! Me tehtiin se!
Ja sitten samantien saunaan!

Saunanraikkaina korttia läiskimässä

Ihan oikeat sängyt, peitot ja tyynyt odottivat väsyneita vaeltajia!

______________________________________

 Aamupalalla:

Sami soitti meille ihan mielelettömän pianosetin!
Aiettä kun musiikkii kuulosti hyvältä lähes viikon metsässä oleilun jälkeen.

Joskus klo 11 pakkauduimme kaikki taas bussiin ja edessä oli lievästi levottomat 12 h.

Olihan tämä reissu ihan mieletön kokemus!
Ja varsinkin kun ryhmähenki ja porukka oli näin hyvä.
Empä mielelläni olisi viettänyt viikkoa metsässä missään muussa seurassa :)

5. päivän vaellus, Suomunruoktu

Ja kuinka kävikään...
Heräilimme aamutuimaan Tuiskukurulla ja kettu taisi jäädä oikein rysänpäältä kiinni.
Yksi rinkka oli ilmeisesti jotenkin huolimattomasti jätetty ulos.
Rinkasta oli lähtenyt kävelemään ruisleivät, sulatejuustot,
lähes 1kg kiukkusuklaata (kohta voi olla syytä soittaa Medi-Heli!),
nuudelit, pasta bologneset, käsidesi, vessapaperit ja marianne -kaakaot.

Onneksi porukassa oli pakattu mukaan sen verran reilusti ruokaa, että siitä pystyi jakamaan kaverillekkin.

Kenenkään ei tarvinnut olla nälissään.

Selvisimme ketun (/kiukkusuklaan menetyksen) aiheuttamasta järkytyksestä,
heitetimme aamupuurot ja kahvit nassuun,
pakkasimme teltat ja kamat ja jätimme Tuiskukurun taaksemme.

Suomunruoktulle, toipilas -ryhmän luo, oli matkaa 12km. 

Eräs ryhmäläisistä otti rinkkaansa teltan, jota olin kantanut. 

Oma rinkkani keveni mielettömästi verrattuna aiempiin päiviin! 

Nyt kävelykin tuntui jopa ihan mukavalta!

Ruokataukoa:

Vähän lepiä

Onneksi ulkohuusseja löytyi koko reissun ajan...

Meille oli jätetty maastoon merkkejä. 

Ainakin tiesimme olevamme oikealla suunnalla ja lähestyvämme määränpäätä :)

Tällä matkalla rinkkani oli huomattavasti kevyempi, mutta loppumatkasta 

toisen jalan kenkä alkoi painaa kivuliaasti kehräsluun seutuvilta. Koitimme laittaa 

rakkolaastaria, teippiä ja ties mitä siihen väliin, mutta eipä nuo juuri auttaneet. 

Hammasta purren ja kävely tekniikkaa soveltaen selvisin kyllä leiriin asti.

Perillä Suomunruoktulla saatiin onnellisesti koko ryhmä kasaan. 

Potilas oli edelleen kuumeessa ja päätettiin että huomena järjestetään hänet 

auto/mönkkäri kyydillä perille. Sovittiin että opettaja lähtee yhden henkilön kanssa 

kävelemään vielä samana iltapäivänä Kiilopäälle. Tarvittaessa he yöpyvät matkalla autiotuvassa 

ja aamulla perille päästyään lähettävät kyydin.

Näin tehtiin ja jäimme taas vastuuhenkilön hellään huomaan.

Autiotuvassa korttipelit jatkuivat.

Pimeän tullen oli jännä kuunnella kun poroja liikkui leirin ja telttojen lähettyvillä.

Tässä vaiheessa reissua alkoi olla jo aika väsynyt.
Yöt teltoissa olivat kylmiä ja omakohtaisesti lähes kaikki kehnosti nukuttuja.
Trangialla kokkailu rupesi todella ärsyttämään ja pastaa tuli jo korvista.
Jalat, rinkankantolihakset ja -luut olivat kipeinä ja oli oltu
5 päivää peseytymättä, ellei käynyt huljuttelemassa siellä hyytävän
kylmässä purovedessä.

Enkä ollut ainoa, jolle eräjormailu/metsässä tarpominen alkoi jo riittää:

"täällä me vaa kolmestaan vedetään saatana tätä puuroo taas, millonka me päästään oikeeseen elämään..."

Onnessaan sitä ajatteli, että huomena enää 15km ja perillä odottaa sauna, suihku,
sisävessa, puhtaat vaatteet, sänky... kaikki "oikean elämän" herkut. :)

4. päivän vaellus, Tuiskukuru

Saimme herätä, "Hyvää huomenta, oot Lapissa!"
(Mäkkärin tunnariin sovitetun), laulun saattelemana.

Aamuvalmistelut Kotaköngän laavulla.

Yhdellä ryhmän jäsenistä nousi yöllä kuume, joten suunnitelmiin täytyi tehdä muutoksia.

Päätettiin että opettaja lähtee potilaan ja kahden muun oppilaan kanssa oikaisemaan Suomunruoktulle. Me loppuryhmä pysymme alkuperäisessä suunnitelmassa ja menemme vastuuhenkilön kanssa Tuiskukurulle. Yövymme siellä ja seuraavana päivänä kävelemme Suomunruoktulle, jossa näemme taas toipilas -ryhmän kanssa.

Sydäntä riipivän surullisen koiranpentu katseen saattelemana lähdimme matkaan.

:'(

Otettiin kompassista suunta ja niin neljännen päivän vaelluskoitos pyörähti käyntiin. 

Tuiskukurulle matkaa 7km.

Onneksi jo aika pian havahduimme lähteneemme hieman vika suuntaan.

Ei keretty mennä pahasti pieleen.

Vaellus tuntui edelleen tuskaiselta, varsinkin jos kävelimme kaikki aivan hiljaa. 

Silloin ajatuksen pyörivät joka askeleella vain kehossa tuntuvissa kivuissa ja säryissä. 

Rinkka painoi kuin synti eikä maisemiakaan ehtinyt pysähtymättä ihastella, 

ellei halunnut kompastua joko juuriin tai edellä olevan jalkoihin.

Keksimme kuluttaa aikaamme siinä kävellessä erilaisilla arvaus -leikeillä.

Matkakin meni nopeammin kun kipujen sijaan sitä keskittyikin

miettimään mm. disney- tai salkkari -hahmoja.

Ylemmät ja alemmat rinkankantoluut olivat jo hellänä.
Pidettiin siis pienehkö kartanluku ja rinkankantolihasten hieronta -tauko:

Sitä on päästy ihan kolmen naisen käsittelyyn!

Solisevien purojen vesi oli todella kirkasta ja raikkaan makuista.

Tuiskukurun autiotupa

Osa ryhmästä kävi vielä huiputtamassa viereiset Ampupäät ja osa jäi autiotupaan pelaamaan korttia (häviäjä joutui hieromaan voittajaa!).

Muutama kuva Ampupäiltä:

3. päivän vaellus, Kotaköngäs

Aamutoimien jälkeen sanottiin heipat Rautulammelle ja lähdettiin kohti Kotaköngästä.

Matkaa 7km.

Ruokatauko luonnon helmassa:

Ja kohta taas ollaan huilimassa:

Jalan huolto käynnissä

Vielä olis matkaa jäljellä

 Tauko ohi, rinkat selkään!

Maisemat Kotaköngällä olivat ehkä hienoimmat koko reissulla!

Kotaköngän laavu

Telttojen pystyttelyn jälkeen verryteltiin rinkankantolihaksia jumppatuokiolla:

Nautiskelua luonnonantimista:

Kyä herkuttelee!